Radion sinfoniaorkesteri johdattaa kuulijansa mykkäelokuvien aikaan, jolloin elokuvien tapahtumat etenivät näytöksissä paikalla olleen elävän orkesterin soittaman musiikin avulla. Finlandia-talon valkokankaalla nähdään perjantaina 23.1. ja lauantaina 24.1. Charlie Chaplinin tunnetuin elokuva Nykyaika (Modern Times, USA 1936). Elokuva kertoo tarinan tutusta Kulkurista, jonka yksitoikkoinen työ tehtaassa aiheuttaa miehelle hermoromahduksen. Radion sinfoniaorkesteria johtaa elokuvamusiikin uranuurtaja Carl Davis.
Charles Chaplin oli ottanut suuren riskin tekemällä Kaupungin valot (1931) mykkäelokuvana, jonka ääniraidalla oli vain musiikkia ja äänitehosteita. Kaupungin valoihin oli huipentunut Chaplinin “mahdottoman rakkauden trilogia”. Ankaralla 1930-luvulla chaplinilaista tunteilua alettiin arvostella, ja Charlie otti kritiikin huomioon. Uusi elokuva, joka sai nimekseen Nykyaika, heijastikin ajan todellisuutta. Sen aiheisiin kuuluivat liukuhihnatyö, nälkä, työttömyys ja poliisiväkivalta. Nykyaika ei kuitenkaan ole poliittinen elokuva eikä yhteiskunnallinen analyysi, mutta visiona koneiden aikakaudesta ja vieraantuneesta työstä se on kohonnut tunnuskuvan asemaan.
Chaplin teki Nykyajan vielä kerran uhkarohkeasti mykkäelokuvana. Kulkuri ei lausu elokuvassa ainoatakaan vuorosanaa; hän laulaa vain “Titina”-laulun. Musiikki sai sitäkin suuremman sijan. Tunteen mahti Nykyajassa liittyy oleellisesti musiikkiin, ja Nykyaikaan Chaplin loi kunnianhimoisimman musiikkinsa. Chaplin ei osannut nuotteja, mutta hänellä oli säveltämisen lahja. Hänen vahvuuksiaan olivat melodia ja harmonia ja kyky rytmittää musiikki toimintaan. Chaplin valmisteli Nykyajan musiikkia neljän ja puolen kuukauden ajan David Raksinin ja Edward Powellin auttaessa sovitustyössä.
Nykyajan musiikki viestittää itsenäisellä tavallaan sanomaa koneellisesta maailmasta. Musiikin tarkoitus ei ole toistaa sitä mitä jo näemme, vaan tuoda elokuvaan uusi ulottuvuus. 1930-luvun puolivälin äänitystekniikalla musiikista tuli kuitenkin kuuluviin vain pinta: rytmi, melodia, rakenne ja synkronisuus. Sinfoninen harmonia, syvyys ja vivahteikkuus eivät välittyneet ääniraidalta. RSO:n Nykyajan esityksissä on käytössä Timothy Brockin vuosina 1999–2000 restauroima partituuri ja stemmat.
Lähde: RSO