Kävin viikonloppuna katsastamassa Tapiolassa WeeGee-talossa sijaitsevan Espoon modernin taiteen museon. Moderni taide ei sinänsä minuun iskenyt, mutta kyseisen museon yhteydessä oleva Helinä Rautavaaran museo sen sijaan oli aika hieno kokoelma esineitä ympäri maailmaa. Kun Rautavaaran kokoelmaa oltiin museoon sijoittamassa, syntyi aikamoinen hulabaloo, kun ilmeisesti joku espoolainen taiteilija nosti esineistä äläkän. Alkuasukkaiden esineet kun liittyivät saatananpalvontaan. Eri kulttuureissa palvottavia jumalia on riittänyt eikä minuun ainakaan iskenyt kokoelman nähdessäni vaihtaa uskoani. Lähinnä vain ihmettelin sitä miten yksityinen ihminen on voinut raahata maailman turuilta noin paljon tavaraa mukanaan. Vaikuttava kokoelma, se täytyy sanoa.
Mukana oli myös kolmivuotinen poika, joka innostui enemmän samassa rakennuksessa olevasta lelumuseosta. Tosin ennakko-odotukset itselläni olivat suuremmat. Olin jostain kuullut, että lelumuseossa pääsee leikkimään leluilla. Leikkimahdollisuudet olivat kuitenkin pienemmät kuin olin olettanut. Itseeni sen sijaan iski vuosikymmenvitriinit, joihin oli koottu leluja eri vuosikymmeniltä. Hassua, miten oudoilta 70-luvun tavarat tuntuivat, mutta 80-luvun vitriinistä löytyivät kaikki lapsuuden lelut. Luulisi, ettei jako olisi niin jyrkkä.
Myös samassa rakennuksessa sijaitseva kellomuseo oli kiva. Pienet pääsivät askartelemaan omat kellonsa. Seinällä oli myös perinteisen käkikellon vieressä toinen, josta ulvoi aina tasatunnilla Tarzan.
