Poe [...]]]> Edgar Allan Poen kuuluisa kauhutarina The Fall of the House of Usher (suom. Usherin talon tuho) on kiehtonut runoilijoita, dramatisoijia ja säveltäjiä jo yli sadan vuoden ajan. Myös aikamme merkittävin minimalistinen säveltäjä Philip Glass on vuonna 1987 tarttunut teokseen ja luonut sen pohjalta kaksinäytöksisen oopperan orkesterille ja solisteille. Suomalainen Kamariooppera tuo Glassin teoksen ensi-iltaan Kanneltalossa 22.11.2009.

Poe vihjailee alkuperäistekstissään paljon, mutta tuo esille tuskin mitään. Päähenkilö Roderick on pakkomielteisesti sulkeutunut kartanoonsa yhdessä sisarensa Madelinen kanssa. Sisarukset muodostavat yhdessä sairaalloisen symbioosin, itseään tuhoavan riuduttavan mekanismin, jonka symbolina on suoalueen keskellä rappeutuva kartano. Roderickin pyynnöstä paikalle apuun rientänyt lapsuuden ystävä William joutuu voimattomana seuraamaan vierestä miten pelot, sekavat intohimot ja perversiot sekoittuvat toisiinsa niin, että lopulta hänenkin päämääräkseen jää vain yritys selviytyä pois riivatusta talosta. Julkilausumattomana leijuu kysymys siitä, tapahtuvatko tarinan tapahtumat todella vai onko kyseessä kertojan hallusinaatio.

Tarina avaa häkellyttävän maiseman ihmismielen pimeisiin sopukoihin ja Glassin sävelmaailma tukee tätä oivallisesti, ollen kuin luotu sulkeutuneen ja pakkomielteisen mielen kuvaamiseen. Teoksessa orkestraation pienimuotoisuus, minimalistinen sävelkulku ja toistoon perustuva rakenne luovat erityisen, suggestiivisen maailman. Alkuperäisteokselle uskollisen libreton on laatinut Arthur Yorinks. Teoksen esityskieli on englanti.

Lähde: Kanneltalo

Maijasen mittava ja aktiivinen ura musiikintekijänä, esittäjänä ja tuottajana kattaa vuosikymmenet 1960-luvulta tähän päivään. Uran alkuun kuuluu yhteistyötä mm. Kristianin ja Albert Järvisen kanssa. [...]]]> Tänä syksynä suomalaisen rockmusiikin rakastetuimpiin muusikoihin ja lauluntekijöihin lukeutuvat miehet avaavat ikkunan tuotantoonsa Holle Holopaisen isännöimissä Maestro ja minä – musiikki- ja keskusteluilloissa Kanneltalossa. Sarjan avaa Kanneltalossa torstaina 22.10 klo 19.00 Pave Maijanen.

Maijasen mittava ja aktiivinen ura musiikintekijänä, esittäjänä ja tuottajana kattaa vuosikymmenet 1960-luvulta tähän päivään. Uran alkuun kuuluu yhteistyötä mm. Kristianin ja Albert Järvisen kanssa. Maijasen soolouran läpimurtolevy Pidä huolta julkaistiin vuonna 1981; tuolloin levyn toivoa ja välittämistä uhkuvasta otsikkokappaleesta tuli vuoden suurimpia hittejä. Lauluntekijän ikivihreisiin lukeutuvat myös Lähtisitkö, Jano, Joki ja meri, Elämän nälkä ja Ikävä. Maijanen on myös maineikas levyjentuottaja. Hän tuotti muun muassa Hurriganesin viimeisimmät albumit sekä Dingon levyt. Maijasta on toisinaan kutsuttukin ”kuudenneksi Dingoksi”, sillä hän oli aktiivisesti mukana Dingon toiminnassa 1980-luvulla eikä yhtye mennyt studioon ilman häntä.

Maestro ja minä -illassa on luvassa intiimiä jutustelua, muistoja sanaisan ja särmikkään artistin elämästä ja urasta, hauskoja ja uraan vaikuttaneita ilmiöitä, mutta myös pieniä huomioita elämästä ja muusikon asemasta maailmassa ja yhteiskunnassa. Haastattelija Heimo ”Holle” Holopainen tunnetaan myös pitkän linjan muusikkona, käsikirjoittajana, radiotoimittajana ja kirjailijana. Myöhemmin syksyllä Maestro ja minä –sarjan vieraana kuullaan Kanneltalossa Dave Lindholmia.

Lähde: Kanneltalo

Erika Alajärven memento on ”jotain uutta, jotain vanhaa/ jotain lainattua tai varastettua/ jotain muistettua, uneksittua [...]]]> Memento on Erika Alajärven uusi flamencotanssiteos, joka saa ensi-iltansa Kanneltalossa 28.10.2009. Memento on tanssia muistikuvista ja niiden muunnelmista. Mementon lisäksi nähdään illan aikana Canelan viimesyksyisestä kriitikoiden ja yleisön kiittämästä tanssitrilogiasta teos Eilisen jälkeen sekä Annatuuli Sainen teos Maa oli autio ja tyhjä.

Erika Alajärven memento on ”jotain uutta, jotain vanhaa/ jotain lainattua tai varastettua/ jotain muistettua, uneksittua ehkä vaiettua, unohtunutta.” Taustalla kohoaa ajatus meemeistä, kulttuurisista geeneistä, jotka kehittyvät ja leviävät syntynsä jälkeen omalakisesti, itseään uusintaen ja muuntaen. Eräs Alajärvelle rakas meemi on Federico García Lorcan runo Pequeno Vals Vienes, joka on synnyttänyt monia uusia tulkintoja ja lähettänyt elämään omaa elämäänsä esimerkiksi Leonrad Cohenin ”Take this Walz”-versiossa. Sananmukaisesti memento tarkoittaa paitsi muistoesinettä, mutta yhdistää myös momentoa (espanjan hetki, tuokio) ja meemiä.

Mementossa tanssivat Alina Sinivaara, Anu Jussila, Erika Alajärvi, Johanna Komppa, Laura Laurila, Milena Urmas, Terhi Ketolainen ja Ulla Mäkilä.

Lähde: Kanneltalo

Skidikino-sarja on päiväkoti-ikäisille suunnattu puoli tuntia kestävä elokuvahetki, jonka aikana näyte-tään lyhytelokuvia. Skidikinoissa seikkailevat tänä syksynä muun muassa Muumit, Myyrä, Hupsis-tarinoiden kaksi touhukasta tee-se-itse-miestä sekä Janoschin tarinoista tutut [...]]]> Helsingin kulttuurikeskuksen alueelliset kulttuurikeskukset Kanneltalo, Malmitalo, Stoa ja Vuotalo näyttävät tänä syksynä tuhdin paketin laatuelokuvia täysin maksutta. Elokuvasarjat Skidikino, Alakoulukino, Yläkoulu-kino ja Klassikkosarja tarjoavat laajan kattauksen elokuvia eri ikäryhmille.

Skidikino-sarja on päiväkoti-ikäisille suunnattu puoli tuntia kestävä elokuvahetki, jonka aikana näyte-tään lyhytelokuvia. Skidikinoissa seikkailevat tänä syksynä muun muassa Muumit, Myyrä, Hupsis-tarinoiden kaksi touhukasta tee-se-itse-miestä sekä Janoschin tarinoista tutut hahmot. Skidikinot ovat saaneet suuren suosion ja suurin osa näytöksistä on jo loppuun varattu.

Koululaissarjat Alakoulukino ja Yläkoulukino tarjoavat elokuvia ala- ja yläkoululaisille. Elokuvien yhtey-teen on laadittu elokuvan medianlukutaitoa edistävät paketit, jotka käsittelevät elokuvia ja niiden tar-kastelua.
Opettajat voivat käsitellä elokuvia luokkiensa kanssa materiaalin pohjalta. Materiaalipaketti on tuotettu yhteistyössä Mediakasvatusyhdistys Metka ry:n kanssa.

Alakoulukinon elokuvia ovat tänä syksynä Aavan meren tällä puolen, Kalle mestarietsivä sekä Poika ja kilpikonna. Yläkoulukino-sarjassa esitetään elokuvat Cyclomania, Pitkä kuuma kesä ja Sairaan kaunis maailma.

Klassikkosarja tuo alueellisiin kulttuurikeskuksiin elokuvahistorian helmet, Orson Wellesin ohjaaman Citizen Kanen, Charles Chaplinin Nykyajan ja Alfred Hitchcockin Vertigon. Klassikkosarjan elokuviin liittyy toimittaja,
elokuvantutkija Jussi Karjalaisen kirjoittamat artikkelit, joita on jaossa elokuvien esi-tysten yhteydessä. Artikkelit voi myös ladata kulttuuritalojen internet-sivuilta, elokuvien esittelyjen yhteydestä.

Tarkat esitysajat ja elokuvien esittelyt löytyvät Kanneltalon, Malmitalon, Stoan ja Vuotalon internet-sivuilta, ohjelma-osioista.

Lähde: HKI Kulttuuri

Sinisävyisessä [...]]]> Mihin kulkija törmää kohdatessaan todellisen kaupungin? Metropolitan Moods on
steppiteos, joka vie katsojan matkalle kaupunkien hetkiin, tiloihin ja
tunnelmiin. Teos rakentuu kutkuttavasti hetkellisyyden varaan stepin soidessa
osana jazz-trioa ja fuusioituessa vahvaan ilmaisuun. Lavalla kohtaavat
steppitanssija Jussi Lindroos sekä Jussi Fredriksson Trion jazzmuusikot.
Teoksen uusintaensi-ilta nähdään Kanneltalossa Helsingissä, jossa esitys
vierailee 1.-2.10.2009 Turun esitykset ovat 21.-22.11.2009 Aurinkobaletin
Manilla-teatterissa. Alunperin teos sai ensi-esityksensä Turussa lokakuussa
2008.

Sinisävyisessä teoksessa törmätään erilaisiin kaupunki-ilmiöihin niin
koskettavissa kuin huvittavissakin kohtauksissa. Lavalla nähtävien hetkien ja
hahmojen alta pilkistää kuitenkin vaivihkainen huumori. Taidokas tanssi,
juurevalle kompille perustuva musiikki ja näyttämön visuaalinen ilme tempaavat
katsojan mukaansa. Luvassa on svengaavaa steppiä, viileää kotimaista jazzia
sekä kaupunkitunnelmia näyttämön täydeltä.

Kaupunkitunnelmissa kohtaavat turkulainen steppitanssija Jussi Lindroos sekä
Jussi Fredriksson Trion jazzmuusikot: Jussi Fredriksson piano, Ville Herrala
basso ja Ville Pynssi rummut. Turun esityksissä rumpuja soittaa triossa
vieraileva Tuomas Timonen. Esityksen konsepti, koreografia ja ohjaus ovat Jussi
Lindroosin käsialaa. Teos tanssitaan Jussi Fredrikssonin ja Ville Herralan
säveltämään musiikkiin sekä improvisaatioon perustuviin äänimaisemiin.
Valosuunnittelun on tehnyt Antti Helminen. Esitykset järjestää Jussi Lindroos.

Jussi Lindroos on turkulainen freelance tanssitaiteilija, joka on keskittynyt
steptanssiin. Lindroos on nähty muuan muassa Resonanssi -steppiteoksessa,
kotimaisissa Feet Beat Tap Ensemble ja Kipuna – steppikokoonpanoissa sekä
steppifestivaaleilla Helsingissä, New Yorkissa ja Riiassa.

Jussi Fredriksson Trio perustettiin Turussa vuonna 2000. Trion musiikki on
pitkälti sävellettyä ja harkittua, mutta yhtyeen loistavasti hioutunut
yhteissoitto mahdollistaa rohkean riskienoton ja totuttujen rakenteiden
rikkomisen. Trion tyyliin ovat vaikuttaneet sekä perinteisemmät mm. Wynton
Kellyn ja Bill Evansin triot sekä modernimmat kuten Keith Jarrett Trio, Brad
Mehldau Trio sekä John Taylor Trio.

“–suurkaupungin syke ei sammu, ei ainakaan tässä teoksessa”
Turun Sanomat

Metropolitan Moods esitetään Kanneltalossa 1. ja 2. lokakuuta.

Lähde: HKI kulttuuritoimi

António Zambujo varttui kuunnellen perinteistä portugalilaista mieslaulua, jota kutsutaan nimellä cante alentejano, ja tästä musiikkiperinnöstä tuli [...]]]> Kaihoisa fado kumpuilee läpi Helsingin, kun portugalilainen uuden polven
sielukas ja lahjakas fadotulkki António Zambujo vierailee Helsingissä
syys-lokakuun vaihteessa. Zambujon kaihomieltä eli saudadea tihkuva, usein
saavuttamatonta rakkautta tavoitteleva laulu koskettaa yli kulttuurirajojen.
António Zambujoa (laulu ja kitara) säestävät Suomessa Paulo Parreira
(portugalilainen kitara) ja Ricardo Cruz (kontrabasso).

António Zambujo varttui kuunnellen perinteistä portugalilaista mieslaulua, jota
kutsutaan nimellä cante alentejano, ja tästä musiikkiperinnöstä tuli suurin
vaikuttaja hänen muusikon urallaan. Zambujo aloitti klarinettiopinnot noin
kahdeksan vuoden iässä ja pian hän rakastui fadoon kuunnellessaan Amalia
Rodriguesia, Alfredo Marceneiroa, Maria Teresa de Noronhaa ja João Ferreira
Rosaa.
Portugalissa Zambujo nousi parrasvaloihin tehtyään merkittävän roolin Amalia
Rodriguesin elämään perustuvassa musikaalissa Amalia. Ammatillinen ura oli
käynnistynyt jo aiemmin, kun Mário Pacheco, kuuluisa portugalilainen kitaristi
ja säveltäjä kutsui Zambujon laulamaan omistamaansa Clube de Fado -ravintolaan
Lissaboniin.

Vaikka António Zambujo pohjaa laulunsa cante alentejano -perinteeseen, on hän
musiikissaan lähtenyt kohti universaalimpaa ilmaisua. Esimerkiksi uusimmassa
tuotannossaan, kuten levyllä Outro Sentido (2007), Zambujo on ottanut mukaan
elementtejä mm. brasilialaisesta ja bulgarialaisesta musiikista sekä jazzista.
Vuonna 2004 Zambujo palkittiin Amalia Rodrigues -säätiön palkinnolla parhaana
miespuolisena fadolaulajana.

António Zambujo esiintyy Kanneltalolla 27.9, 2.10. Malmitalossa ja 3.10. Kulttuurikeskus Caisassa.

Lähde: Helsingin kulttuuritoimi

Kanneltalossa 1.7.2009 avautuvassa Hanna Holman Urhoolliset urut -näyttelyssä nähdään kuvia, jotka antavat katsojalle tilaa, vapautta ja virkistävän hetken [...]]]> Uskaltaako soittaa urhoollisia urkuja vai jättääkö epätäydellisyyden pelossa kokonaan soittamatta? Omat urut saattavat kähistä ja pihistä, mutta ne ovat ne ainutlaatuiset urut, jotka itse kullekin on annettu. Vaatii työtä, uskallusta ja sisua voida hyvin. Ja paljon pieniä, rohkeita askeleita!

Kanneltalossa 1.7.2009 avautuvassa Hanna Holman Urhoolliset urut -näyttelyssä nähdään kuvia, jotka antavat katsojalle tilaa, vapautta ja virkistävän hetken sekä ikkunan kuvien lähtökohtaan; niihin todellisiin hetkiin, jolloin taiteilija on kokenut tavallista suurempaa selkeyttä, iloa ja läsnäoloa.

Holman vedokset ovat monotypioita. Tällä taidegrafiikan tekniikalla kustakin kuva-aiheesta syntyy vain yksi, uniikki vedos. Töiden nimet ovat usein pitkiä, jopa usean lauseen mittaisia, ja saattavat jatkua kuvasta toiseen. Kuvat ja niiden nimet yhdessä muodostavat suurempaa kuvallista ilolaulua.

Lähde: Kanneltalo

De Una Semilla (suom. siemenestä) on koreografi Alpo Aaltokosken yksi rakastetuimmista ja esitetyimmistä teoksista sekä suuri arvostelumenestys. Teos pohjautuu Alpo Aaltokosken kokemuksiin kesällä 1994, jolloin [...]]]> Kanneltalossa järjestetään 19. ja 20.5. klo 19 kahden soolotanssiteoksen ilta, jolloin nähdään uudelleenlämmitettynä Alpo Aaltokosken ehkä suosituin koreografia, maagis-shamanistinen De Una Semilla sekä Arja Raatikaisen tuore, huhtikuun lopulla Turussa ensi-iltansa saava Piilokuva.

De Una Semilla (suom. siemenestä) on koreografi Alpo Aaltokosken yksi rakastetuimmista ja esitetyimmistä teoksista sekä suuri arvostelumenestys. Teos pohjautuu Alpo Aaltokosken kokemuksiin kesällä 1994, jolloin hän opetti tanssia
Contemporanea de Camara de Nicaragua – ryhmälle. Teoksen ensi-ilta oli jo vuonna 1995, ja uuden version koreografiasta tanssii nyt Joona Halonen. Teos on intensiivinen, rituaalinomainen soolo, jonka yksinkertainen ja ajoittain askeettinen liikekieli heijastaa koreografin sisäistä maailmaa ja hänen näkemystään liikkeestä.

Arja Raatikainen & Co:n Piilokuvan lähtökohtana on liikelähtöinen työskentely. Teos kaivautuu tanssijan liikkeelliseen historiaan ja keholliseen menneisyyteen. Tähän pyritään luotaamalla ja tutkimalla vanheneminen, iloon ja jäähyväisiin liittyvää tematiikkaa. Teoksessa työstetään Raatikaiselle tuttuja liikkeellisiä maisemia, metamorfoosimaisia muutoksia, ihmisen ja eläimen rajapintaa, abstraktin liikkeen liukumista ekspressiivisiin hahmoihin tai elementteihin. Piilokuvan tanssii Satu Tuittila. Koreografin tavoitteena on ollut myös laajentaa tanssijan ilmaisua uusille alueille. Teos nähdään Helsingissä tuoreeltaan, sillä se saa ensi-iltansa Turussa 28.4.2009.

Lähde: Malmitalo