Ateneumin taidemuseossa nähdään 10.5.–19.8.2018 näyttely Fantastico! Italialaista taidetta 1920- ja 1930 -luvuilta. Näyttely kertoo Italiassa ensimmäisen maailmansodan päättymisen aikaan syntyneestä, maagisena realismina tunnetusta suuntauksesta. Esiteltäville teoksille on ominaista hiljaisuus ja salaperäinen tunnelma sekä todellisuuden ja unen välinen ristiriita. Arkipäivän kuvaukset tuntuvat paljastavan olemassaolon näkymättömän puolen. Mestariteoksia nähdään taiteilijoilta kuten Giorgio de Chirico, Carlo Carrà, Felice Casorati, Antonio Donghi ja Cagnaccio di San Pietro.
Näyttelyn teokset kertovat moni-ilmeisestä suuntauksesta
Maagisen realismin keskeisimpiä taiteilijoita ovat Felice Casorati, Antonio Donghi, Cagnaccio di San Pietro, Gino Severini, Ubaldo Oppi, Achille Funi ja Carlo Levi. Näyttelyssä nähtävät Giorgio de Chiricon ja Carlo Carràn teokset kuvaavat maagisen realismin lähtökohtia. Italian ulkopuolella vähemmän tunnettujen taiteilijoiden kuten Mario ja Edita Broglion, Gian Emilio Malerban, Carlo Sbisàn, Gregorio Sciltianin sekä Cesare Sofianopulon työt kertovat suuntauksen moni-ilmeisyydestä.
Näyttelyssä nähdään teoksia myös Ateneumin kokoelmiin kuuluvilta, 1920- ja 1930-lukujen realistisen ja klassistisen modernismin edustajilta kuten Ragnar Ekelund, Greta Hällfors-Sipilä, Yrjö Ollila ja Ilmari Vuori. Näyttelyn yhteydessä ilmestyy Ateneumin tuottama julkaisu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Näyttelyn ovat kuratoineet Gabriella Belli ja Valerio Terraroli yhteistyössä 24ORE Culturan kanssa. Teokset ovat peräisin julkisista ja yksityisistä kokoelmista eri puolilta Italiaa. Ennen Ateneumia näyttely on esillä Italian Rovereton ja Trenton modernin taiteen museossa (Mart) 2. huhtikuuta asti. Ateneumin jälkeen se nähdään Saksan Essenissä Museum Folkwangissa.
”Haluamme esitellä laajasti eurooppalaisen taiteen ilmiöitä. Italialaisen 1920- ja 1930-lukujen taiteen tarkastelu auttaa meitä katsomaan myös suomalaista aikalaistaidetta uusin silmin. Vaikutteet kulkivat vauhdilla kaikkialla Euroopassa”, kertoo museonjohtaja Susanna Pettersson.
Maaginen realismi kytkeytyi aikakauden muihin taidesuuntauksiin
Maaginen realismi voidaan nähdä eräänlaisena jatkumona 1910-luvulla Giorgio de Chiricon ja Carlo Carràn johdolla syntyneelle metafyysiselle taiteelle, jonka maalauksille oli ominaista unenomainen epätodellisuuden tuntu. Toisaalta se voidaan käsittää osaksi laajempaa maailmansotien välistä realistisen ja klassistisen modernismin aaltoa sekä Euroopassa että sen ulkopuolella.
”Realistisen ja klassistisen modernismin tavoitteena oli luoda taidetta, joka perustui pysyviin ja yleismaailmallisiin taiteellisiin periaatteisiin. Tunteen ylivaltaa painottaneesta ilmaisusta siirryttiin älyllistä kontrollia korostavaan selkeyteen. Ensimmäisen maailmansodan kauhistuttavien kokemusten jälkeen puhuttiin ’paluusta järjestykseen’”, kertoo intendentti Teijamari Jyrkkiö.
Maaginen realismi otti vaikutteita sekä metafyysisestä taiteesta että realistisesta ja klassistisesta modernismista. Kyseessä ei kuitenkaan ollut yhtenäinen koulukunta tai kiinteä taiteilijaryhmä. Suuntaus muotoutui taiteilijoiden omista lähtökohdista eikä sitä johdettu ylhäältä käsin valtiovallan toimesta.