Värikkäät ja pastellinsävyiset maalaukset koristavat useasti sisustettua galleriatilaa Helsingin Kalliossa. Pääosin monissa pastellin sävyissä loistavat maalaukset ovat näyttäviä. Lähempää katsottuna niistä löytyy siellä täällä realistisesti maalattuja, maisemaan soluttautuneita eläimiä, jotka ovat kuin luonnollisia asukkaita satumaisissa maisemissa.
Kyseessä on taiteilija Jenni Inbergin työtila ja showroom. Hän on tunnettu tyylistään, joka yhdistelee värikkäitä abstraktejakin maisemia ja tarkkoja realistisia yksityiskohtia. Työt ovat värikkäitä ja näyttäviä, eikä töitä katsellessa ole suuri yllätys kun selviää, että Inbergillä on valtava yleisö Instagrammissa.
Inbergin matka taiteilijaksi ei ole aivan tyypillinen. Hänellä on ollut taitojen ja päättäväisyyden lisäksi myös haasteita sekä onnekkaita sattumuksia. Jenni on harrastanut taidetta paitsi lapsuudessaan myös haaveillut taiteilijan ammatista. Hänen toinen intohimonsa oli ratsastus, jota hän harrasti kilpatasolla pienestä asti.
Kuten monesti nuorilla aikuisilla, elämän suunnan ja ammatin valinta ei ole helppoa. Myös Inberg oli valintojen edessä aikuisuuden kynnyksellä. Vaikka menestystä SM-kilpailuista sekä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuista oli, ajatus ammattilaiseksi siirtymisestä kilparatsastuksessa, sen vaatimista investoinneista sekä muutosta ulkomaille ei lopulta houkutellut.
Lukion jälkeen Inberg kokeili kirjanpitäjän töitä äitinsä yrityksessä. – Se ei oikein ollut mun juttu. Laskin asiakkaan alvit väärin, joka tiesi mätkyjä vaikka olisi pitänyt saada palautusta, nauraa Jenni.
Koska kuvataide oli ollut Inbergille toinen rakkaus, päätti hän hakea Lahden kansanopistoon vuoden kuvataidelinjalle. Siellä hän saisi selkeyttää ajatuksiaan tulevaisuudesta ja opetella eri maalaustekniikoita monipuolisesti.
– Tuon vuoden jälkeen en kuitenkaan uskaltanut lähteä opiskelemaan kuvataiteilijaksi, mutta luova ala oli toiveissa, missä voisi hyödyntää värisilmää ja luovuutta, mutta jolla tulisi varmemmin toimeen.
Hän haki ja sai paikan Lahden ammattikorkeakoulun sisustusarkkitehtilinjalla, missä hän aloitti opinnot. Ennen valmistumistaan Inberg sai työpaikan, joka löytyi Helsingistä, Pirkko-Liisa Topeliuksen gallerian yhteydessä toimineesta sisustussuunnittelutoimistosta.
– Siinä samalla näin taidejuttuja ja auttelin gallerian avajaisissa. Silloin haaveilin tietysti taiteilijan ammatista.
Onnekas sattumus kannusti kokeilemaan siipiään
Koronapandemian aikaan Inberg joutui lomautetuksi päivätöistään.
– Silloin ajattelin, että nyt mä voin leikkiä taiteilijaa tässä lomautuksen ajan. Keskityn etsimään tietoa ja kokeilen kaikkia eri tekniikoita. Olin myynyt jo tauluja ajoittain sivutoimisena, kerkiämättä kuitenkaan kunnolla keskittymään maalaamiseen. Kun lomautus alkoi päätin että nyt maalaan joka päivä, ikäänkuin ammatikseni.
Myynti lähti Inbergin yllätykseksi hyvin liikkeelle. Korona-aikaan moni halusi tukea paikallisia yrittäjiä. Taidetta ostettiin ja koteja sisustettiin paljon.
– Yritin sitten neuvotella osa-aikaista työtä, mutta se ei onnistunut. Mietin monta iltaa, mitä mä nyt teen siinä. Olenko niin hullu että irtisanoudun hyvästä työpaikasta ja alan maalaamaan. Mitä jos buumi meneekin ohi enkä saakaan enää mitään myytyä?, – Jenni muistelee.
Tärkeä oli myös puolison tuki. Tämä tsemppasi ja lupasi auttaa, mikäli tulisi vaikea tilanne, eikä taiteen myynnillä saisi riittävää toimeentuloa.
Taidetta netissä
Aluksi Inberg myi taidetta lähinnä tutuille, sitten alkoi hiljalleen tulla myös tilaustyöpyyntöjä. Piti myös tehdä nettisivut ja perustaa verkkokauppa. Inberg teki kaiken alusta saakka itse.
– Mulla oli alussa ennakkoluuloja, että voiko taidetta edes ostaa verkkokaupasta. Työ vain klikataan ostoskoriin ja maksetaan eikä nähdä taiteilijaa tai jutella mitään. Galleriassa työskennellessään ei tällainen tietenkään ollut tyypillistä. Työt ostettiin näyttelystä, vasta kun asiakas oli ne omin silmin nähnyt.
– Se tuntui niin erikoiselta, kun olin kuitenkin tottunut siihen, että asiakkaat ottavat henkilökohtaisesti yhteyttä ja tulevat katsomaan työtä.
– Korona-aikana mulla oli työhuone kotona ja vein usein maski päässä teoksia pimeään rappukäytävään, jossa sitten esittelin sitä asiakkaalle, nauraa Jenni.
Sattuma puuttui peliin – yksi sunnuntai muutti kaiken
Vuoden 2024 alussa Jenni oli alkanut jakaa maalausvideoitaan Instagramiin ja ne olivat hiljalleen alkaneet saamaan myös näkyvyyttä. Siihen asti ulkomailta oli tullut vasta muutamia tilaustyökyselyitä.
Eräänä sunnuntai-aamuna Inberg oli herättyään katsonut Instagram-tiliään, eikä ollut uskoa silmiään.
– Huomasin, että kaikki ei ollut kohdallaan. Yön aikana oli tullut yli viisituhatta uutta seuraajaa. sitten se vain lähti nousemaan. Seuraavana päivänä oli 10 000 uutta seuraajaa lisää ja inboxit aivan täynnä. Myös tilaustöitä kyseltiin, Jenni muistelee tuon viikonlopun uskomattomalta tuntuneita tapahtumia.
Mukana oli myös julkisuuden henkilöitä, jotka olivat tykänneet tai jakaneet videota, kuten näyttelijä Jessica Alba. Myöhemmin Inbergin videoista on tykännyt myös Sharon Stone.
– On pitänyt välillä hieroa silmiään että onko tää joku feikkitili vai oikea. Mutta on ne olleet ihan virallisia tilejä, nauraa Jenni.
Algoritmien armoilla
Ennen sosiaalisen median seuraajamäärää Inberg oli hinnoitellut työnsä taiteilijoiden yleiseen hintatasoon nähden edullisiksi.
Kun tilaukset alkoivat suosion seurauksena lisääntyä, pelkäsi Inberg ettei hän ehtisi edes tekemään kaikkia tilattuja töitä.
-Muiden ehdotuksesta laitoin hieman hintaa lisää. Oli tosi pelottavaa nostaa hintaa. Silti ei kukaan asiakas sanonut, että hinta olisi ollut liian kallis. Sitä itsekin vähän ihmettelin.
Inbergin töitä on tilattu jo miltei maailman joka kolkkaan aina Australiaa, Filippiinejä ja Japania myöten.
Viime aikoina Inberg kertoo töitä menneen esimerkiksi Ukrainaan, Maltalle, Taiwaniin, Japaniin ja Filippiineille.
– Australiaan ja Singaporeen on mennyt paljon töitä, myös originaaleja. Afikka taitaa olla ainoa manner, minne töitä ei ole tilattu, luettelee Jenni.
Instagramin algoritmit muuttuvat jatkuvasti. Nyt kun Jennillä on lähes 450 000 seuraajaa, ei algoritmi näytä postauksia enää yhtä paljon, kuin aiemmin seuraajamäärän ollessa pienempi. Se onkin Inbergin vinkki uusille taiteilijoille, jolla vielä ei ole paljon seuraajia: Algoritmit tuntuvat suosivan uudempia tilejä joilla on vasta vähän seuraajia.
Tyyli ja tekniikka muokkautuneet hiljalleen
Inberg kuvailee tyyliään semi-abstraktiksi. Siinä on abstrakti maisema taustalla, sitten pieniä esittäviä yksityiskohtia, kuten eläimiä, lintuja ja rakennuksia.
– Tein nuorempana perinteisempää maisemamaalausta ja esittävää taidetta. Ensimmäinen tilaustyö oli Lappi-maisema. Merimaisemiakin tein paljon myös. Korona-aikana oli absrtakti kausi. Abstraktissa maalauksessa kiehtoi tekemisen vapaus ja huolettomuus. Ettei jokaisen siveltimen vedon tarvitse olla niin tarkka. Tein myös lemmikkipotretteja. Sitä pidän enemmän teknisenä suorittamisena, kun taiteena. Jos vaikka jäljentää valokuvasta lemmikin potrettia. Kumpaakaan en halunnut pelkästään tehdä, mutta olen aina tykännyt piirtää eläimiä lapsesta saakka.
– Kun osasin kuitenkin tehdä molempia, halusin yhdistää kokeilla nämä molemmat puolet ja löysin oman tyylini. Ja oma tyylikin tietysti kehittyy ja hieman muuttuu, kuten värimaailma ja tunnelma teoksissa.
Käytössä keittiösieni, palettiveitsi ja pensseli
– Työstä riippuen aloitan yleensä tekemällä pohjalle lehtimetallia. Sitten levitän maalikerrokset ja blendaan keittiösienellä muutaman kerroksen. Sen jälkeen alan levittämään akryylimaalia suoraan pullosta, jota töpötän palettiveitsellä.
Aaltomaiset paksut tekstuurit ovat maalia, joka on lisätty kerroksittain ja kuivunut. – Korostan yleensä muotoja värillä vielä kuivuneen maalin päälle. Lopuksi maalataan detaljit.
Inberg arvioi, että hän saattaa olla Suomessa ensimmäisiä tämän tyylisen taiteen tekijöitä. Maailmalla vastaavia on tehty pidempään. Taide elää jatkuvasti ja pinnalla olevat tyylisuunnat vaihtelevat.
– Yhteen aikaan kaikki tekivät surrealistisia töitä, nyt taas on tämä some-aikakausi ja kaikki tyylit leviää isommin.
Esimerkiksi vanhat mestarit Claude Monet ja William Turner inspiroivat Inbergiä.
– Tykkään hakea inspistä aika pitkältä historiasta, esimerkiksi 1700-1800 -lukujen taiteesta, josta haen värimaailmoja ja inspiraatiota.
Saatan myös inspiroitua valokuvista ja fantasiakuvistuksista. Koitan aika vähän seurata mitä nykytaiteilijat tekee. Jollei se ole jotain täysin erilaista tyylisuuntaa.
Vastapainona konemusiikki ja rikosmysteerit
Kun katsoo Inbergin satumaisia maisemia, on vaikea uskoa että
työnsä vastapainoksi hän ahmii true crime -sarjoja ja harrastaa
kone- ja metallimusiikkia.
Inberg on aiemmin tehnyt sivutöinään dj-keikkoja ja esiintynyt muun muassa Weekend festivaaleilla sekä monissa Euroopan maissa. Hänen dj-settinsä ovat painottuneet hardstyle konemusiikkiin, drum n bassiin ja teknoon. Myös metallimusiikki on ollut nuoruudesta asti lähellä sydäntä ja Tuska-festivaali on edelleen yksi suosikeista.
Maalatessaan Inberg kuuntelee mieluiten true crime -aiheisia
äänikirjoja. Erityisesti katoamistapaukset ja mysteeriksi jääneet
rikokset kiehtovat taiteilijaa. – Esimerkiksi Bodom-järven mysteeri
on kiinnostanut pitkään ja siihen palaa aina uudestaan, Jenni
paljastaa.
Mitä terveisiä Jennillä on taiteen harrastajille ja nuorille jotka haaveilevat taiteilijan urasta?
– Yleisesti sanoisin, että kannattaa mennä sitä kohti mistä eniten tykkää ja uskoa omaan juttuunsa. Tietysti hyvä miettiä onko muitakin toimeentulon lähteitä. Yrittäjän elämässä pitää sietää epävarmuutta. Koskaan ei tiedä jatkuvatko tilaukset myös tulevaisuudessa, Inberg päättää.
Jenni Inberg Art
https://www.instagram.com/jenniinbergart/
https://www.jenniinberg.com/
Stadissa.fi -etusivulle