Tekoäly hälventää käsitystämme todellisuudesta - taiteessa se auttaa löytämään uusia ulottuvuuksia
Läpi historian taide on omaksunut uusia työkaluja ja kehittänyt tekemisen tapoja. Taide on kehittynyt vuosituhansien aikana hiiltyneillä kepeillä kallioseiniin kuvittamisesta digitaalisen taiteen moniin alueisiin, jatkuvasti uusia muotoja saaden.
Avarakatseisuus ja uusimpien teknologioiden hyödyntäminen on siis luonteva osa taiteen tekemistä. Moni aikamme taiteilija suhtautuukin uuden teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin uteliaasti ja uusia asioita kokeillen.
Luovaan työhön ja uuden luomiseen tottuneina taiteilijat ovat aitiopaikalla omaksumaan uusien teknologioiden mahdollisuuksia.
Englannin kielen termi machine learning (suom. koneoppiminen) avautuu taiteilijoiden silmin aivan uudella tavalla. New Yorkin Modernin taiteen museo MoMAssa on ollut näytteillä esimerkiksi taiteilija Refik Anadolin tekoälyn avulla taiteellista kohdettaan tuottava ja prosessoiva teos Unsupervised (2022), jonka nimi jo viittaa itsenäisesti itseään luovaan kokonaisuuteen – vailla valvontaa. Unet, mielikuvituksellinen ja spekulatiivinen kuva taiteesta, jota tekoäly taustanaan kone aikaansaa algoritmien voimasta ja viehtymyksestä, kertoo uudenlaisesta taiteen luomisen ja tuottamisen tavasta perinteiseksi miellettyyn taiteen havaintoon ja ymmärtämiseen verrattuna.
Onko nykytaiteenluoja enemmän tekoälyn avulla luovaa työtään tekevä visionäärimäinen innovoija?
MoMAn huikeasta 138 000 kuvaa käsittävän taidekokoelman datasta on tulkittu ja muovattu ohjelmointia hyödyntäen taideteos Anadolin työstämänä. Teos elää reaaliajassa ja on eräällä tapaa kuin alati muuttuva esitys. Teosta on kuvattu kompleksiseksi taiteen kartaksi tai galaksin omaiseksi luokitusjärjestelmäksi, jossa tyhjät tilat antavat mahdollisuuden kuvitteellisille, unenkaltaisille luomuksille aihion, jonka sisällä ne voi syntyä. Tekoäly yhdistää olemassaolevat teokset ilman ennakkokäsityksiä ja ihmisen asettamia luokituksia ja synnyttää näin ikäänkuin uusia potentiaalisia teoksia tai ”unia”, kuten Anadol niitä kutsuu.
Tekoäly mielikuvituksen työkaluna
Mikään tekoälyn tuottama kuva ei MoMAn esimerkissä osoittaudu valmiiksi tai totuudeksi jostakin olemassa olevasta. Tekoäly muistuttaa rekonstruktiotaidetta, jossa mennyt ja nykyisyys sekoittuvat ja luovat näin eri ulottuvuuksia mielikuvitukselle. Inhimillinen todellisuus ja siinä vallitsevat vääristymät eivät rajoita tekoälyn todellisuutta ja siitä eteenpäin ajavaa luomisvoimaa. Pikemmin tekoäly pyrkii kääntämään ne asiat, joita luulimme eheiksi, päälaelleen. Tekoälyn avulla luotua taidetta inspiroi kokonaan uudenlainen mieli – ennakoimattoman ajattelun tapa jolla voimme kokea uudenlaisen maailman.
Professori, taiteilija ja kirjailija Kate Crawfordin mielestä olemme tärkeässä käännekohdassa taiteen käsittämisen, ymmärtämisen ja sen kautta tulkitun maailman suhteen. Hän nostaa esimerkeiksi kuvitustyön, elokuvaohjauksen ja julkaisutoiminnan, jotka kaikki ovat Crawfordin mukaan nopeassa muutossyklissä. Crawfordin mukaan oletus, että tekoäly on korkeasti objektiivinen kuva maailmasta, on hämäävä. Se on paremmin uusi näkemisen ja havainnoin tapa, jolla lähestyä maailmaa ja sen monimutkaisuutta.
Merkityksellisyyden löytäminen vaatii inhimillistä ymmärrystä
Taiteilija Trevor Paglen täsmentää, miten tekoäly kulminoituu kulttuurisen maailman uudelleen tuottamiseen. Hänen teoksensa Behold These Glorious Times (2017) tutkii osaltaan sitä, millaisia datasettejä on käytetty tekoälyn opettamisessa. Näiden avaaminen paljastaa oman kulttuuriset ja politiittiset vaikuttimet, joita datassa ja sen keräämisessä on sisäänrakennettuina.
Luokittelumekanismit luovat jopa kärjistetyn kiillotettua kuvaa todellisuudestamme. Hän etsii vääristymiä tavasta, jolla tekoälyä opettavat ohjelmistot määrittelevät merkityksiä.
Hänen teoksensa tekee näkyväksi esimerkiksi tekoälyn opetuksessa käytettyjä ihmisten intiimejäkin käyttäytymismalleja, joita sitten voidaan hyödynnetään esimerkiksi kaupallisiin tarkoituksiin.
Paglen mukaan kysymys asioiden merkityksestä on läsnä kaikkialla tekoälyn ja koneoppimisen maailmassa. Koska taiteilijoilla on pitkä historia merkitysten ja tulkintojen antamisessa ilmiöille, juuri tämän ymmärryksen tuominen mukaan olisi taiteilijoiden arvokasta antia tässä teknologisen kehityksen vaiheessa.
Tekoäly historiamme ja kulttuurimme jatkeena
Tekoälyllä on kulttuurisen uudelleen elämisen ja tuottamisen näkökulmassa myös siten riskinsä. Riski voi Kate Crawfordin mukaan piillä siinä, että alamme yksinkertaistaa asioita ja nähdä maailman hyvin kapea-alaisesti. Tekoälyn toivotaan herättävän keskustelua ja antavan taiteilijoiden ja muotoilijoiden luoda uusia merkityksiä sen avulla, oman äänensä kautta. Tekoäly voi auttaa meitä löytämään ratkaisuja ongelmiin, kuten epätasa-arvokysymyksiin ja yhteiskunnan radikalisoitumiseen. Sen kautta avutuva maailma voi olla samanaikaisesti sekä pelottava että uusia positiivisia mahdollisuuksia luova.
Luovuus sen traditionaalisessa kontekstissa on tekoälyn myötä kyseenalaistettu, kuten myös se, kuka määrittää, mikä on totta ja mikä ei. Algoritmeilla saattaa jatkossa olla syvempi kerronnallinen kytkös inhimilliseen kosketusmaailmaamme kuin uskommekaan, sillä ne keräävät – ei vain dataa – vaan myös muistoja, unia tai unelmia. Kenties joinain päivänä kohtaamme ne tietoisuutemme peilikuvana.