Asetelmia - Nature Morte - Still Lifes

On omituinen vuosi 2020 ja maalaan asetelmia. Onko aiheella sinänsä merkitystä vai onko kaikki kiinni jännitteestä?

Edesmennyt äitini oli aikoinaan kukkakauppias. Hänellä oli kyllä myös hautaustoimisto, pienrautakauppa, vaate-, antiikki-, sisustustavara-, taloustarvike- ja puutarhakauppa. Hänen ohjeensa minulle oli: ”Älä ikinä tee elävän tavaran kanssa töitä.”

Kukat ovat eläviä, ne katkaistaan varrestaan ja ne kuihtuvat. Tulee tuholaiset tai routa tuhoineen. Rankkasateet. Pimeys. Niitä pitää hoitaa. Niille pitää puhua, ne pitää kasvattaa, huolehtia, käydä talvella peittelemässä. Niiden kanssa on oltava. Lämmitettävä kylmältä. Eläimet voi syödä, ohikulkija tallata.

Minun asetelmat ovat viivoja ja väriä. Niihin kuuluvat maljakot. Sanotaan, että ihminen, joka tietää viettävänsä kotona paljon aikaa, haluaa kotiinsa maljakon. Ihminen joka ymmärtää kuolemaa, rakastaa kauneutta. Kukat ovat ihmisyyden symboli. Mutta mitä ovat asetelmat?

Ei asetelmiin periaatteessa tarvita kukkia, mutta tarvitaan läsnäoloa. Miten minä asettelen itseni tähän päivään? Miten asettelen päivän, sanat, ajatukseni? Mihin kuvaan sijoitan iloni ja pelkoni? Voiko rakkaudesta tehdä asetelmaa? Jos asetelmat ovat kuin ajatuksiamme, kiihkoa, väsymystä tai huolta - riistämmekö elämältä vapauden asettautua omaan sattumanvaraiseen muuttuvaan asentoonsa, asetelmaan.

Ja silti olen maalannut asetelmia, pakottavalla vimmalla ja suuressa halussa ymmärtää elämää päivä päivältä pikkuriikkisen enemmän. Olen sekoittunut asetelmiin ja siihen pyörteeseen, jossa taas rakkaus nostaa päätään. Asetelmat sanovat minulle: ”Muista rakastaa elämää, kaikki on tässä ja nyt. Monimuotoinen herkkä vahva elämä.”

Tervetuloa nanna susi studiolle, Fleminginkatu 6, 00530 Helsinki.


Nanna Susi

http://nannasusi.fi
https://www.facebook.com/nanna.susi