Juliana Hyrri: Leikkikenttä-sarjakuvanäyttely

"Muistan tuoreen, vastaleikatun nurmikon tuoksun. Pienenä söin apilan kukkia. Ne olivat makeita, vaaleanpunaiset parhaimpia. Haavoittunutta lokkia hoidettiin voikukilla, niissä kun on hunajaa (mehiläishavainnot) ja hunaja parantaa kaiken. Halusin kerätä valkoisten koiperhosten siipipölyä purkin täydeltä. Anja repi ritariperhosen siivet ja huijasi mua et se on myrkyllinen, mä uskoin aina."

Leikkikenttä on näyttelykokonaisuus, jolla lähestytään viatonta ja tahatonta pahuutta. Julmuutta, joka on saanut alkunsa kyltymättömästä hoivavietistä ja puhtaasta ymmärtämättömyydestä, omista tarpeista. Pahuutta, jota kohde ei ymmärrä tai pysty estämään.

Lapsen logiikka on teoksissani voimakkaasti läsnä, sillä lapsen näkökulman kautta kerrotuissa tarinoissa on sävyjä, joita on vaikea tavoittaa muunlaisen kerronnan keinoin. Nuoren lapsen kyky empaattisuuteen on kaikessa kieroutuneisuudessaan merkillinen; lapsi ei osaa huomioida toisia samalla tavoin kuin aikuinen. Vaikka kyseessä usein on tahaton, ymmärryksen puutteesta syntyvä julmuus, voi se jättää syvätkin arvet niin tekijälle kuin kohteelle.

— Mainos —

×

— Sisältö jatkuu —