Perinnearkkuklubi: Teho., Sähköpaimen

Eteispalvelumaksu 3,50 € peritään ovella

kuva: Matti Jakkula

"Perinnearkkuklubi"

Teho. FB

Sähköpaimen FB

Soittoajat:
20:00 Sähköpaimen
21:00 Teho.

Ovelta myydään  myös jäsenlippuja hintaan 6 €.

TEHO.

Teho. On yhtä aikaa rajoja rikkova ja perinnetietoinen yhtye. Hannu Saha kuvailee Konsta Jylhä -kilpailun voittopuheessa: "Teho.n muusikot tuntevat perinteen läpikotaisin. Raudanlujina, monipuolisina ammattilaisina he tekevät sillä mitä lystäävät ja pystyvät viemään musiikkia äärilaidasta toiseen."

Teho.n musiikissa yhdistellään saumattomasti suomalaista pelimanniviulismia, norjalaista hallingia, ruotsalaista polskaa, bepopia, western swingiä ja uutta, itsesävellettyä kansanmusiikkia ryyditettynä ankaralla svengillä. Teho.n molemmat jäsenet ovat kansanmusiikkikentän kärkinimiä ja genrerajoja kaihtamattomia freelancereita. Heillä on vuosien yhteissoittokokemus mm. Frigg-yhtyeen riveistä, molemmat opettavat sivutoimisesti Sibelius-Akatemiassa ja kummallakin on luotsattavanaan myös oma yhtye.
"Herkemmistä tunnelmoinneista hyperaktiiviseen Sahanperän sottiisin versiointiin. Teho. jättää kuulijansa suu auki ihmettelemään kuinka kahdesta miehestä voi lähteä noin massiivisen kuuloinen kokonaisuus."
- Antti-J Janka-Murros, Kansanmusiikki-lehti

Tero Hyväluoma: viulu
Esko Järvelä: viisikielinen viulu

S Ä H K Ö P A I M E N

Eero Grundström, konemusisointi
Amanda Kauranne, laulu, luuppaus ja munniharppu
Kirsi Ojala, puhaltimet, laulu ja munniharppu

Sähköpaimen esittää arkaaista konemusiikkia karjalaisen ja inkeriläisen perinnemusiikin, improvisaation, liveluuppauksen ja efektoinnin, konebiittien ja äänimaisemoinnin keinoin. Yhtyeen ensilevy Niitto julkaistiin Korkeasaaren vanhassa Karhulinnassa 12.9.2014 ja se nousi sekä 2015 että 2016 eurooppalaisten radiotoimittajien World Music Charts Europe -listalle. Yhtye on esiintynyt mm. Kansanmusiikkijuhla Sommelossa, EtnoEspalla, Soiva Akatemia -sarjassa Musiikkitalolla ja H2Ö-festivaalilla Turussa.

Sähköpaimenen konebiitit ja luupit ovat jotenkin tutunoloisia, mutta kuitenkin outoja. Ne leikittelevät ajatuksella miltä kuulostaisi konemusiikki joka ei pohjaudukaan mustaan rytmimusiikkin vaan karjalaiseen kantele- ja jouhikkoperinteeseen. Mitä jos suistamolaisissa illatsuissa vuonna 1864 olisi ollut käytössä läppäri ja sekvensseri?

Sähköpaimenessa sekvensseri syö mitä vain ja ulostaa joka kerta vähän erilaisen kudoksen. Pieneksi pilkotut ja uudelleen kootut ja yhditetyt äänet kutovat eri ajat ja paikat yhdeksi mielenmaisemaksi. 100 vuotta vanhan vahalieriön rutina, kuljetut rannat ja kaupungit, metsät ja pelihallit muuttuvat rytmiksi ja soinnuiksi. Grönlantilainen traktori ja bingoemäntä, saunanpesä, kimalainen ja pesukone, sade, sähköhäiriöt, pieni punainen syntikka, mummot ja paimenet, kaikki käy mikä oikealta tuntuu. Tällaisella pohjalla laulu, huilut, sarvi, liru ja munniharppu soivat samaa perinnettä jota jo Joukahainen jorasi, mitä nyt välillä villiintyvät avantgardekohtauksiin tai Afrikassa käymään.