Piktorialismi - valokuvataiteen synty

Piktorialismi – valokuvataiteen synty tuo esiin lähes unohdetun valokuvataiteen ensimmäisen, kansainvälisen tyylisuunnan, joka inspiroi valokuvaajia myös Suomessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kaihoisan kauniista estetiikastaan tunnetut piktorialistit tavoittelivat toiminnallaan valokuvauksen hyväksymistä taiteellisena itseilmaisuna. Yksilöllisyys ja luovuus kukoistivat erityisesti valokuvan vedostusvaiheessa, jossa suosittiin erilaisia kuvan muokkaamisen menetelmiä.

Piktorialismille oli tunnusomaista romanttinen pehmeäpiirtoisuus tai utuisuus, jolla valokuvaajat häivyttivät valokuvien maalauksellista vaikutelmaa häirinneitä yksityiskohtia. Piktorialistit pyrkivät muuttamaan käsitystä, jonka mukaan valokuvaus oli vain mekaanista luonnon kopioimista.

Piktorialistinen kuvakäsitys rantautui Keski-Euroopasta ja Ruotsista Suomeen 1890-luvun lopussa ja saavutti lakipisteensä 1920-luvulla. Tämän jälkeen piktorialismiin alettiin suhtautua myös kriittisesti, sillä se nähtiin valokuvauksen omat vahvuudet hylänneenä maalaustaiteen kopioimisena.

— Mainos —

×

— Sisältö jatkuu —