Kohti – havaintoja rajapinnalta

Käytävägalleria 4.3.–4.5.2026
Avoinna: ma–la klo 11–17, su klo 12–17

Avajaiset pidetään tiistaina 3.3. Käytävägalleriassa ja Auditoriossa, klo 17-20. Lämpimästi tervetuloa!

Yksinäisyys voi koskettaa ketä tahansa. Individualistinen kulttuuri vie ihmisiä kauemmaksi toisistaan. Kaupungistuminen, suvun siteistä irrottautuminen ja pienentyneet perhekoot mahdollistavat yksilölliset elämänvalinnat, mutta voivat aiheuttaa myös yksinäisyyttä.

Noin 30 prosenttia suomalaisista koki yksinäisyyttä vuonna 2022. Yksinäisyyden kokemukset liittyvät usein yhteiskunnalliseen asemaan. Eriarvoistuminen voi syventää eroja ja vaikeuttaa erityisesti niiden tilannetta, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa.

Myös elämäntilanteen muutos voi johtaa yksinäisyyteen ja altistaa syrjäytymiselle. Silloin koetellaan yhteiskunnan tukiverkkoja.
Metodeiltaan vaihtelevat sarjat jakavat dokumentaarisen otteen. Valokuvaajat ovat työskennelleet aiheidensa parissa pitkäjänteisesti, muun muassa Patricia Seppälän säätiön järjestämässä ja valokuvaaja Heidi Piiroisen luotsaamassa työpajassa vuonna 2024.

Osa näyttelyn kuvaajista on saanut apurahoja projekteihinsa Patricia Seppälän säätiöltä, Taiteen edistämiskeskukselta, Kansan Sivistysrahastolta ja Journalistisen kulttuurin edistämissäätiöltä.

Annamari Filpus kuvaa hiljattain leskeksi jääneen äitinsä arkea uudessa tilanteessa. Ikävä ja yksinäisyys ovat käsinkosketeltavia. Filpus tarkastelee myös suhdettaan äitiinsä sekä heidän rooliensa vaihtumista. Tilanne on uusi myös tyttärelle, jolla on monta erilaista auttajan ja tukijan roolia.

Anne Kalliola kuvaa, miltä sosiaaliset kohtaamiset voivat näyttää dissosioivan näkökulmasta. Koettu yksinäisyys ehkäisee kontaktit ennalta, vaikka niitä tarvitsisi kuinka kipeästi. Dissosioiva elää ikään kuin kahdessa eri todellisuudessa. Näennäisesti kuva voi olla realistinen, mutta pään sisällä unenomainen tyhjyys ja erillisyys luovat oman maailmansa. Erilaiset vetäytymisen keinot suojaavat kuormittumiselta, mutta johtavat helposti omaan kuplaan, josta on välillä vaikea päästä ulos.

Anna Kuokkanen kuvaa yhteiskunnallisten kriisien vaikutuksia työelämän ulkopuolella olevien ihmisten elämään. Kuokkanen kuvasi koronapandemian aikana muun muassa mielenterveyskuntoutujaa, opioidikorvaushoidossa olevaa, asuntolassa asuvaa sekä nuoria ja vanhuksia, joiden elämään rajoitukset vaikuttivat erityisen paljon. Hän jatkoi samojen ihmisten kuvaamista vuonna 2024, jolloin pandemian olivat korvanneet toisiaan seuraavat yhteiskunnalliset kriisit kuten Ukrainan sota ja siihen liittyvä elinkustannusten nousu. Myös hallituksen viimeaikaiset leikkaukset ovat osuneet kipeimmin niihin ihmisiin, jotka ovat valmiiksi haavoittuvassa asemassa.

Susanna Lyly kuvaa yli 50-vuotiaita naisia, jotka ovat eron jälkeen jääneet asumaan ja elämään yksin. Yksinäisyyttä ja sen mukanaan tuomaa masennusta voivat lisätä vaihdevuodet ja vanhenemisen tuomat haasteet sekä kehon ja mielen muutokset. Yksinäisyys ei aina ole pelkkää tyhjyyttä – se voi olla myös tilaa, jossa ihminen opettelee uudelleen kuuntelemaan itseään.

Susanna Pesonen kuvaa Päivin ja Osmon sairauden muuttamaa arkea. Päivi toimii miehensä omaishoitajana. “En odottanut tällaisia eläkepäiviä.” Uransa fysioterapeuttina neurologisten potilaiden kuntouttajana toiminut Päivi on tottunut hoitamaan, siirtämään, pesemään, ruokkimaan ja avustamaan arjessa. Silti oman puolison ollessa potilas tilanne on erilainen. Luopuminen, yksinäisyys ja vihaiset sanat värittävät arkea. Hoivakriisin myötä yhä useampi hoitaa läheistään kotona. Omaishoitaja on usein oma puoliso. Vaikka yli 300 000 hoitaa sitoutuneesti läheistään, jäävät nämä tarinat liian usein neljän seinän sisälle.

Henrietta Soinisen Vuoksi kertoo ulkomaalaisista vanhemmista, jotka ovat eron jälkeen jääneet Suomeen voidakseen jakaa lapsensa huoltajuuden. Monet vanhemmista kaipaavat muualle ja kokevat siitä syyllisyyttä. Heidän tilanteitaan värittävät yhteentörmäykset suomalaisen byrokratian, maahanmuuttopolitiikan sekä huoltajuuslainsäädännön kanssa. Toisinaan vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta saattaa vaikeuttaa yhteisen kielen puutteellinen osaaminen. Kaikki vanhemmat ovat kuitenkin valinneet jäädä Suomeen lapsensa lähelle. Se on vaatinut rakkauden lisäksi myös sinnikkyyttä ja rohkeutta. Tutkitusti kansainväliset liitot päätyvät eroon suomalaisten solmimia liittoja useammin. Missä määrin suomalainen yhteiskunta onnistuu tukemaan kahden kulttuurin perheitä?

Lämpimästi tervetuloa!

_________________________________________________________


[ENG]

TOWARDS – Observations from the in-between

Käytävägalleria 4.3.–4.5.2026
Open: Mon–Sat 11AM–5PM, Sun 12PM–5PM

The opening ceremony will be held on Tuesday, March 3rd in the Käytävägalleria and Auditorium, from 5-8 pm. A warm welcome!

Loneliness can affect anyone. Individualistic culture is pushing people further apart. Urbanization, the disconnection from family ties, and smaller family sizes enable individual life choices, but can also cause loneliness.

Approximately 30 percent of Finns experienced loneliness in 2022. Experiences of loneliness are often related to social status. Inequality can deepen differences and make things especially difficult for those who are already in a vulnerable position.

A change in life situation can also lead to loneliness and expose people to exclusion. This puts society’s support networks to the test. The series, which vary in their methods, share a documentary approach.

The photographers have worked on their subjects for a long time, including in a workshop organized by the Patricia Seppälä Foundation and led by photographer Heidi Piiroinen in 2024.

Some of the photographers in the exhibition have received grants for their projects from the Patricia Seppälä Foundation, the Finnish Arts Promotion Centre, the Finnish National Education Foundation and the Foundation for the Promotion of Journalistic Culture.
Annamari Filpus describes the everyday life of her recently widowed mother in a new situation. The longing and loneliness are palpable. Filpus also examines her relationship with her mother and the changing roles between them. The situation is also new for her daughter, who has many different roles as a helper and supporter.

Anne Kalliola shows how social encounters can look from the perspective of a person who dissociates. The perceived loneliness prevents contact in advance, no matter how badly they are needed. A dissociator lives, as it were, in two different realities. The picture may seem realistic, but inside the head, a dreamlike emptiness and separation create their own world. Various means of withdrawal protect against overload, but easily lead to a bubble of their own, from which it is sometimes difficult to escape.

Anna Kuokkanen photographs the effects of social crises on the lives of people outside of working life. During the corona pandemic, Kuokkanen photographed, among others, a person undergoing mental health rehabilitation, someone in opioid substitution treatment, a person living in a dormitory, and the young and elderly people whose lives were particularly affected by the restrictions. She continued to photograph the same people in 2024, when the pandemic had been replaced by successive social crises, such as the war in Ukraine and the associated increase in the cost of living. The government’s recent cuts have also hit hardest those who are already in a vulnerable position.

Susanna Lyly photographs women over 50 who are left to live alone after a divorce. Loneliness and the depression it brings can be exacerbated by menopause and the challenges of aging, as well as changes in the body and mind. Loneliness is not always just emptiness – it can also be a space where a person learns to listen to themselves again.
Susanna Pesonen photographs the everyday life of Päivi and Osmo changed by their illness. Päivi works as her husband’s caregiver. ”I didn’t expect retirement days like this.” As a physiotherapist rehabilitating neurological patients, Päivi has experienced caring for, moving, washing, feeding and assisting in everyday life. Yet when your own spouse is a patient, the situation is different. Abandonment, loneliness and angry words color everyday life. With the care crisis, more and more people are caring for their loved ones at home. The caregiver is often the spouse. Although over 300,000 people are committed caregivers of their loved ones, these stories too often remain within four walls.

Henrietta Soininen´s Vuoksi tells the story of foreign parents who have stayed in Finland after a divorce in order to share custody of their child. Many of the parents long to be somewhere else and feel guilty about it. Their situations are affected by clashes with Finnish bureaucracy, immigration policy and custody legislation. An insufficient knowledge of a common language can make it difficult for some parents to communicate with their children. However, all the parents have chosen to stay in Finland to be close to their children. This has required not only love but also perseverance and courage. Studies have shown that international marriages end in divorce more often than marriages between native Finns. To what extent does Finnish society succeed in supporting bicultural families?

*The Finnish word vuoksi means to be there because of someone. It also means high tide.

Warm welcome!

https://lapinlahdenlahde.fi/tapahtumat/kohti-havaintoja-rajapinnalta-4-3-4-5-2026/
https://lapinlahdenlahde.fi