Carmina Burana 2013

CARMINA  BURANA
Eurospectacles

14.04.2013 klo 19.00
Finlandia-talo

Liput:
Peruslippu 49/59 €
Opiskelija 42/50 €
Eläkeläinen 42/50 €
Ryhmälippu min. 15 henkeä 39/47 €

Sinfonia nro 9 d-mollissa, op. 125

Beethovenin Yhdeksäs Sinfonia tai ”Oodi ilolle” on ihmiskunnan tunnetuin sävelmä, jota usein kuullaan virallisissa tilaisuuksissa, kuten Saksojen yhdistymisessä tai Olympialaisissa. Kantaesitys Wienin Ruhtinaallisessa Teatterissa vuonna 1824 herätti suuria odotuksia: kukaan ei halunnut jäädä pois odotetun sinfonian ensiesityksestä, joka saattoi olla saksalaisneron viimeinen julkinen esiintyminen, kuten kävikin, koska seuraavien kolmen vuoden ajan kuolemaansa saakka Beethoven pysyi kotonaan kärsien useista sairauksista. Esitys ylitti kaikkien odotukset. Konsertin päätyttyä säveltäjä itse nousi lavalle selkä yleisöön päin ja oli jo niin kuuroutunut, että erään solistin täytyi ohjata hänet kääntymään nähdäkseen yleisön hurraavan hullaantuneena. Yhdeksännen Sinfonian alkuperäinen partituuri on julistettu UNESCON Maailmanperintö Kohteeksi.

Carmina Burana
Vaatimattoman ammatillisen alun jälkeen Carl Orffin nimi alkoi nousta esiin toden teolla hänen vertauskuvallisen teoksensa, Carmina Buranan ensiesityksen jälkeen 8. kesäkuuta 1937. Vuonna 1935 Orff tutustui keskiaikaiseen runokokoelmaan, joka tunnetaan latinankielisellä nimellä Carmina Burana (Bauernin runot), mistä tulee käännekohta hänen elämässään niin. että hän lopulta sanoutui irti kaikesta siihen asti kirjoittamastaan musiikista.

Suurin osa teksteistä, jotka olivat Orffin inspiraationa, ovat peräisin 1100-luvulta, vaikka Beuernin Baijerilais-kylän luostarista löytynyt käsikirjoitus onkin vuodelta 1230. Kokoelmaan kuuluu noin 300 runoa kirjoitettuna keskiaikaisella latinan kielellä ja noin 50 runoa, joissa sekoitetaan vanhaa saksaa, latinaa ja ranskaa. Kiertävät munkit, kokoelman anonyymit kirjoittajat, olivat vaeltavia kirkonmiehiä tai opiskelijoita, jotka elivät epäsäännöllistä elämää kirkon sääntöjen tavoittamattomissa. Kokoelma on yksi erikoisimmista esimerkeistä keskiaikaisesta runoudesta ja latinankielisestä veisauksesta.
Niissä heijastuvat puhtaan eurooppalaisen taiteen antiikkiset vivahteet, johon eivät ole Idän tuulet vaikuttaneet. Runojen aihepiiri on laaja, pääroolissa ovat rakkaus ja intohimo, samoin kuin ortodoksisen uskonkäsityksen satiirinen lähestyminen. Niistä huokuu yksinkertainen ja suora filosofia rakkaudesta ja elämän iloista, joka kertoo kristillisestä vaatimattomuudesta ja pakanoiden himoista ja huolettomasta luonteesta iloiten ja pilaillen, vastoin yleistä keskiaikaista käsitystä elämästä ja kuolemasta. Teos koostuu johdannosta, kolmesta pääosasta ja loppuosasta. Teos alkaa ja päättyy juhlavaan kuorolauluun Fortunalle, onnen ja kohtalon jumalattarelle. Fortuna Imperatrix Mundi (Fortuna, Maailman Ruhtinatar) on voimakas kuoroylistys Fortuna-jumalattarelle, joka alistaa miehen tahtoonsa ja jonka oikut vaihtelevat kuin kuun kierrot. Primo vere (Kevät) kuvaa kevään saapumisen juhlistamista, luonnon heräämistä ja ihmisen voimistumista taistelussaan kohtaloa vastaan. In Tabernassa (Tavernassa) pääosassa ovat miehet, jotka kuulevat villin sielun repivän tunnustuksen koetellen kohtaloa; muut henkilöhahmot, joissa korostuu elämän fataalisuus, ilmaisevat myös epäilyksensä, lähestyen tämän osan loppua vaikuttavalla päihtyneiden kuorolla yrittäen unohtaa elämänsä surut ja murheet hukuttamalla ne juomaan. Cour d’amours (Rakkauden suunta) kertoo miehestä ja naisesta, jotka ilmaisevat sielujaan hiertävät huolensa halusta yhtyä toisiinsa ikuisiksi ajoiksi, jota seuraa mahtipontinen kunnioitus Venukselle, rakkauden jumalattarelle. Saavuttaessa kolmannen osan käännekohtaan ilmapiiri muuttuu täydellisesti ja vaihtuu ahdistavaksi vastuun pakoilemiseksi: hetkessä Fortuna-jumalatar kääntää pyörää ja kohtalon kehämäisyys julistetaan alun kuoroesityksellä O Fortuna. Orffin partituuri tavoittaa korkeatasoisen musikaalisen efektin pohjautuen arkaistisiin melodiamalleihin, yksinkertaiseen harmooniseen rakenteeseen ja vaikuttavaan rytmiin.
Tämä aspekti on ehkä teoksen huomattavin ominaisuus, koska kyseessä on rytmi, joka ei rajoitu tahdittamaan musiikkia pulssimaisesti vaan pikemminkin rakentaa sille muodon.

Tapahtumanumero R-kioskilla on: 104270