Monty Python's The Meaning of Life

Viimeinen ja suureellisin Monty Python -elokuva Elämän tarkoitus (Monty Python’s the Meaning of Life, 1983) lupasi kertoa elämän tarkoituksen seitsemässä kuvaelmassa, ja sen promofilmi The Meaning of Monty Python’s Meaning of Life (1982) on yhtä hulvaton kuin elokuva itse.

Seksiä. Pyhäinhäväistystä. Skatologiaa. Monty Pythonin Elämän tarkoituksessa on jokaiselle jotakin, ja lukuun ottamatta puhuvia kaloja, suurin osa elokuvasta on tähdätty loukkaamaan jotakuta sillä samalla hetkellä kun joku toinen putoaa naurusta lattialle. Ja eräässä unohtumattomassa jaksossa on määrä syntyä tuskallinen sekoitus molempia reaktioita.

Koska Elämän tarkoitus on Monty Pythonin vanhojen rakastettujen tv-ohjelmien tapaan rakennettu sarjaksi sketsejä, joihin limittyy Terry Gilliamin innoittuneita animaatiojaksoja, se tarjoaa sopivan mittatikun siihen, miten pitkälle ryhmä on edennyt entisistä enemmän tai vähemmän viattomista päivistään. Välimatka osoittautuu valtavaksi. Nyt Python-ryhmän kirjoittaja-esiintyjistä on toden teolla tullut varsinainen lentävä sirkus, joka käy hurjiin ilmataisteluihin institutionalisoidun hulluuden ja tekopyhyyden kanssa, kaartaen komiikassaan vaarallisen lähelle taistelukenttää, joka on paskan, veren ja roskan meri, kuten he joka käänteessä muistavat muistuttaa.

— Mainos —

×

— Sisältö jatkuu —