Lemminkäisen äiti

Elina Lemminkäinen on viisikymppinen äidinkielenopettaja, äiti, tytär ja puoliso. Elina juoksee oman arkensa oravanpyörässä tarmokkaana vastuunkantajana ja yrittää pitää kaikki pallot ilmassa, mutta millainen on vastuunkantajan varjo?

Lemminkäisen äiti on näytelmä ihmisistä, jotka pakenevat. Kuka sotaa, kuka kodin mykkää ilmapiiriä, kuka tulevaisuuden synkkiä näkymiä, kuka omaa riittämättömyyden tunnettaan tai kuoleman hipaisua.

Lemminkäisen äiti kertoo myös heistä, jotka eivät pakovauhdissa enää pysy. Heistä, jotka tekonivelistä ja ihoa nuorentavista voiteista huolimatta, kummallista kyllä, vanhenevat ja kuolevat. Heistä, jotka menivät rikki liian suurten vaatimusten paineesta tai sodan sirpaleista jo aivan liian nuorina. Heistä jotka vielä juoksevat mutta eivät enää voi olla kuulematta oman sisimpänsä kuiskauksia.

Lemminkäisen äiti on tragikoominen triptyykki, joka ensin irvailee arkisen ahdinkomme kustannuksella häpeämättömästi ja sitten pakottaa pysähtymään ja kysymään kysymykset, jotka mieluummin hukuttaisimme lempparisarjan uuteen tuotantokauteen.

Pysähtyminen on kivuliasta. Erityisesti jos pysäyttää täydestä vauhdista päin seinää. Joskus muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole.

"Kumpi olisi oikeasti pahempaa? Että menettäisin Nicon, joutuisin elämään loppuelämäni sen tuskan kanssa. Vai että kuolisin itse ja tietäisin kuollessani, että lapsi jää tänne ilman minua?"
– Elina Lemminkäinen

Nico Lemminkäinen oli jääkiekkolupaus, josta piti tulla uusi suomalainen sankari, mutta nuoren miehen unelmat romahtivat. Elina–äiti kamppailee myyttisen esikuvansa tavoin Tuonelan virtaa vastaan ja yrittää haravoida poikansa hajonnutta elämää kasaan.


"Mun tulevaisuus oli kuule heitetty hukkaan jo kauan ennen ku mä synnyin."
– Nico Lemminkäinen

Aku Lemminkäinen suunnittelee Suomen pisintä siltaa eikä huomaa, että puoliso ei seiso enää vastarannalla odottamassa. Pojallekaan ei tule soiteltua.

"Siis minunko syytäni tämä kaikki nyt taas on?"
– Aku Lemminkäinen

"Mun lapsuus loppui siihen, kun päiväkoti räjähti naapuritontilla. Ihan pienet jutut ei yleensä haittaa."
– Anastasiya, pakolainen

"Elä sie itke lapsriepu, elämäähän tää vaan on."
– Maire Kontinen, äiti, mummo ja evakko

Käsikirjoitus
Anna Krogerus

Ohjaus
Eero-Tapio Vuori

ROOLEISSA
Santtu Karvonen
Minna Suuronen
Marja-Leena Kouki
Nana Saijets
Aapo Salonen

Lavastussuunnittelu
Janne Siltavuori

Valosuunnittelu
Ville Mäkelä

Videosuunnittelu
Mika Haaranen

Äänisuunnittelu
Jussi Kärkkäinen

Pukusuunnittelu
Ninja Pasanen

Maskeeraussuunnittelu
Ia Luhtanen

Sisältövaroitus
Itsetuhoisuus (yksilö- ja sivilisaatiotasolla)

https://www.ryhmateatteri.fi/ohjelmisto/lemminkaisen-aiti/