Suomalainen Barokkiorkesteri: Viva Graupner!

VIVA GRAUPNER!
Sarjoja soolokokoonpanoille ja orkesterille

Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, johtaja/solisti (viola d´amore)
Petra Aminoff, traverso
Krzysztof Stencel, käyrätorvi
Jani Sunnarborg, fagotti
Asko Heiskanen ja Tindaro Capuano, chalumeau

Ouverture for flute, viola d'amore, 2 chalumeaux & horn in F major
Ouverture for flute, viola d'amore & chalumeau in F major
Ouverture for viola damore, bassoon, strings & continuo


Christoph Graupnerin (1680-1760) nimi muistetaan yleensä korkeintaan siitä, että hänet oli Georg Philipp Telemannin suosituksesta jo valittu Leipzigin Tuomaskoulun kanttorin virkaan, mutta koska hänen työnantajansa lahjomalla ja kiristämällä, kenties uhkailemallakin sai hänen lähtönsä estetyksi, hän puolestaan suositteli virkaan muuatta Johann Sebastian Bachia. Loppu on historiaa.

Historian kulku saattaisi olla varsin toisenlainen, jos Graupner olisi vastuksista huolimatta pitänyt päänsä ja siirtynyt Leipzigiin. Sen sijaan hän vietti elämänsä viimeiset 50 vuotta Darmstadtin hovissa ja palveli isäntäänsä kreivi Ernst Ludwigia sekä omilla että arvostamiensa kollegojen, kuten Telemannin, sävellyksillä. Graupner oli tuotteliaisuudeltaankin lähes Telemannin luokkaa: hän jätti jälkeensä yli 1400 kirkkokantaattia ja yli 400 soitinteosta. Ja vaikka hän ei luopunut asemapaikastaan Darmstadtissa, hän ei suinkaan elänyt umpiossa, vaan seurasi tiiviisti koko maan ja naapurimaidenkin musiikkielämää. Aikalaisten arvion mukaan hän oli huippumoderni säveltäjä, ja se oli siihen aikaan suurin mainesana, jonka säveltäjä saattoi saada.

Christoph Graupner syntyi Kirchbergissä, opiskeli oikeustiedettä ja musiikkia Leipzigissa ja sai ensimmäisen työpaikkansa Hampurista sen kuuluisan oopperan cembalistina. Orkesterin viulusektiossa istui samaan aikaan 21-vuotias Georg Friedrich Händel. Graupner oli äärimmäisen vaatimaton ihminen eikä pitänyt itseään kummoisenakaan säveltäjänä. Niinpä hän ei koskaan kaiverruttanut nuottejaan myyntiä varten, itse asiassa hän jopa määräsi koko jäämistönsä poltettavaksi kuolemansa jälkeen. Onneksi hänen perillisensä eivät tätä määräystä totelleet, vaan päinvastoin taistelivat kynsin hampain hänen sävellystensä omistusoikeudesta Hesse-Darmstadtin osavaltion kanssa. Tämän riidan ansiosta melkoinen määrä Graupnerin sävellyksiä on säilynyt meidän päiviimme asti. Ne ovat muusikoiden ja tutkijoiden käytettävissä Darmstadtin yliopiston ja maakunnan yhteisessä kirjastossa. Kuin ihmeen kaupalla ne pelastuivat myös vuoden 1944 rajuilta pommituksilta, jotka tuhosivat puolet kirjaston aarteista.

Graupnerilla ei ollut ehkä samaa melodian lahjaa kuin Telemannilla. Sen sijaan hänellä oli herkkä korva soitinten ominaislaadulle, melkeinpä voidaan sanoa hänen säveltäneen sointivärimusiikkia jo 1700-luvulla. Erityisesti hänen soitinmusiikkiaan värittävät patarummut ja vaskisoittimet, ja syykin on ilmeinen: hänen herransa ja ruhtinaansa Darmstadin hovissa, Ernst Ludwig, oli intohimoinen metsästäjä eikä halveksinut sodankaan riemuja. Äänekkäiden soitinten lisäksi Ernst Ludwig oli mieltynyt viola d’amoren, oboe d’amoren ja chalumeaun kaltaisiin jo tuohon aikaan erikoislaatuisina pidettyihin soittimiin.

Graupner oli kuuluisa myös kauniista nuottikynästään. Omien sävellystensä lisäksi hän valmisti kopioita monien aikalaistensa teoksista, esimerkiksi Telemannin ja Vivaldin. Yli sata Telemannin teosta onkin säilynyt ainoastaan Graupnerin uutteran kopioinnin ansiosta.


Ryhmäliput puhelinpalvelusta ja täyden palvelun myyntipisteistä.

Tapahtumanumerot R-kioskilla: 104482 (Vantaa), 104483 (Helsinki)