Karkauspäivä

Karkauspäivä on ihmisen pyrkimys hallita luonnonvoimia ja saada kalenterimme toimimaan järkevän oloisesti. Koska karkauspäivä on epäloogisuuksien päivä, sallittiin silloin perinteisesti myös muita tavattomuuksia. Koska ennen muinoin vain miehet saivat kosia naisia, sallittiin karkauspäivänä myös naisten kosia miehiä. Mikäli mies ei kosimisesta lämmennyt, oli miehen hankittava kosijalle hamekangas (englannissa perinteisesti käsineet). 

Karkauspäivä lisätään kalenteriin joka neljäs vuosi, mutta vasta vuodesta 2000 se on ollut helmikuun 29. päivä.

Tätä ennen se sijoitettiin vanhan karkauskuukauden ensimmäiselle päivälle, helmikuun 24. päivään. Karkauspäivän paikka säilyi, vaikka sääntöä muutettiin gregoriaaniseen kalenteriin siirryttäessä 1500-luvulla, Suomessa tosin 1700-luvulla. Eli nykyinen kalenterimme on lähtöisin vuodelta 700 ennen ajanlaskun alkua Romuluksen ja Numan kalenterista, kertoo Asko Palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta Ylelle.

Koska aurinkokierron ero vuoden pituuteen on hienoisesti alle neljännesvuorokauden mittainen, joka neljäs vuosi lisättävä karkauspäivä on liikaa. Jotta aurinkokierto pysyy tolallaan, karkauspäivä jätetään lisäämättä tasavuosisatoina, jotka eivät ole jaollisia neljälläsadalla. Seuraavan kerran karkauspäivä jää lisäämättä vuonna 2100.

— Mainos —

×

— Sisältö jatkuu —