Uuden tiedon klubi

Uu­den tie­don klu­bil­la näh­dään ja kuul­laan 11.5. esi­tyk­siä las­ten li­ha­vuu­den ja ras­kausa­jan yh­tey­des­tä, her­mo­rap­peu­ma­sai­rauk­sis­ta, ki­vi­kau­den roo­lis­ta kan­sal­li­sen men­nei­syy­den ra­ken­tu­mi­ses­sa sekä diplo­ma­tias­ta mui­nai­ses­sa Lähi-idäs­sä. Tule pai­kal­le Tie­de­kul­maan tai seu­raa strii­miä etä­nä! Kai­kis­ta esi­tyk­sis­tä jul­kais­taan myös tal­len­teet Tie­de­kul­man You­Tu­be-ka­na­val­la.

Emi­lia Hu­vi­nen: Löy­ty­vät­kö las­ten li­ha­vuu­den juu­ret jo ras­kausa­jal­ta?

“Lasten lihavuusepidemialle on keksittävä ennaltaehkäisykeinoja. Lasten lihavuus aiheuttaa paljon sosiaalista harmia ja kiusaamista sekä esimerkiksi diabetesta jo nuorella iällä. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedämme, että ‘ensimmäiset 1000 päiväämme’ – raskaus mukaan lukien – ohjelmoivat tulevaa terveyttämme. Tutkimukseni tavoitteena onkin selvittää, miten raskaudenaikaiset metaboliset olosuhteet ja äidin raskaudenaikaiset elintavat vaikuttavat lasten terveyteen 5 ja 10 vuoden iässä. Jos pystyisimme tunnistamaan lapsen kannalta haitallisia metabolisia tekijöitä raskauden ajalta, voisimme alkaa suunnata toimenpiteitä jo raskausajalle. Tällä olisi suuri merkitys sukupolvien välisen lihavuuden ja diabeteksen noidankehän katkaisussa.”

Emilia Huvinen on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Hän painottaa, että naiset ovat avainasemassa diabetes- ja lihavuusepidemian torjunnassa ja toivoo osaltaan lisäävänsä raskaudenaikaista hyvinvointia ja toisaalta vähentävänsä lihavuuteen liittyvää stigmaa.

Mer­ja Vou­ti­lai­nen: Voi­daan­ko her­mo­rap­peu­ma­sai­rauk­sien ete­ne­mi­nen es­tää tu­le­vai­suu­des­sa?

“Hermorappeumasairauksiin, kuten ALS:iin, Parkinsonin tautiin tai MS-tautiin ei tällä hetkellä ole niiden etenemistä hidastavaa tai parantavaa hoitoa. Ryhmäni tutkii uusien lääkeainekandidaattien molekyylitason mekanismeja ja terapeuttisia vaikutuksia näissä sairauksissa. Tavoitteena on kehittää uusia hoitoja, jotka voisivat pysäyttää tai jopa korjata hermorappeumataudeissa esiintyvää hermosolutuhoa. Yksi ryhmämme päätavoitteista on kehittää ja optimoida CDNF- ja MANF-hermokasvutekijävariantteja näiden sairauksien hoitoon. Tämä voi mullistaa hermorappeumasairauksien hoidon tulevaisuudessa, jos eläinkokeiden lupaavia tuloksia pystytään onnistuneesti toistamaan potilaskokeissa.”

Merja Voutilainen on regeneratiivisen farmakologian apulaisprofessori farmasian tiedekunnassa. Innostavaa tutkimuksessa on mahdollisuus olla mukana tutkimassa ja kehittämässä täysin uusia lääkehoitoja sairauksiin, joihin ei vielä ole niiden etenemistä hidastavaa tai parantavaa hoitoa.

Lii­sa Kun­nas-Pusa: Ki­vi­kausi suo­ma­lai­sen men­nei­syy­den osa­na

“Tutkin kivikauden käsitteen muodostumista ja kivikauden roolia kansallisen menneisyyden rakentumisessa Suomessa 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Eurooppalaiseen kivikauden käsitteeseen vaikuttivat kolonialismi ja kohtaamiset alkuperäiskansojen kanssa, ja arkeologia keskittyi pitkään pohtimaan kansojen alkuperään liittyviä kysymyksiä. Nykyhetken kansallisten identiteettien tai etnisyyksien ulottaminen kaukaiseen menneisyyteen on aina ongelmallista, toisinaan jopa vaarallista. Suomalaisten syrjivää suhtautumista saamelaisiin pyrittiin oikeuttamaan esihistorialla, kun taas skandinaavisessa historiankirjoituksessa myös suomalaiset nähtiin kivikautisena alkuperäiskansana. Menneisyyden tulkinnat kuvastavat aina aikaansa ja vaikuttavat myös nykyisyydessä.”

Liisa Kunnas-Pusa on arkeologian väitöskirjatutkija humanistisessa tiedekunnassa. Häntä kiinnostavat tavat, joilla menneisyyttä käytetään nykyisyydessä erilaisten identiteettien luomiseen ja ylläpitoon.

Alex Ais­sao­ui: Diplo­ma­tian al­ku­läh­teil­lä mui­nai­ses­sa Lähi-idäs­sä

"Lähestyn laadullisen tekstianalyysin keinoin maailmanpolitiikan tutkimuksen keskeisiä käsitteitä soveltamalla niitä muinaisen Lähi-idän historiaan. Aineistoni nojaa Lähi-idässä 2. vuosituhannella eaa. käytyyn poliittiseen kirjeenvaihtoon. Väitän tutkimuksessani, että voimme jo tuolloin nähdä Lähi-idän alueen valtioiden välillä pitkälle vietyä diplomaattista vuorovaikutusta, joka täyttää valtiojärjestelmän tunnusmerkistön. Tämä valtiosuhteiden historian vaihe on jäänyt valtio-opillisessa tutkimuksessa toistaiseksi anekdootin tasolle. Keskeinen tutkimuskysymykseni on, missä määrin diplomatia, kansainvälinen oikeus, suvereniteetti, voimatasapaino ja suurvaltojen välinen rivaliteetti ovat historian valossa pysyviä pikemminkin kuin tiettyyn aikakauteen kytkeytyviä ilmiöitä."

Alex Aissaoui on maailmanpolitiikan tutkimuksen väitöskirjatutkija valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kiehtovaa tutkimuksessa on se, miten oppiaineiden välinen vuoropuhelu valtio-opin ja muinaisen historian välillä on mahdollista vuosituhantisessa aikaperspektiivissä.

Seuraa Uuden tiedon klubin esityksiä 11.5. suorana lähetyksenä tästä linkistä

https://www2.helsinki.fi/fi/tiedekulma/ohjelma/uuden-tiedon-klubi
https://www.facebook.com/events/1147854805643430/1200668223695421/