Kudottua kauneutta – suomalaisen ryijyn neljä vuosisataa

Tuomas Sopasen kokoelmasta koottu ryijynäyttely on ainutlaatuinen läpileikkaus suomalaisen perinnetekstiilin historiaan ja nykypäivään. Helsingin Taidehallissa nähdään suomalaisen ryijyn kiehtovaa tarinaa 130 ryijyn voimin.

Helsingin Taidehallissa avautuva näyttely Kudottua kauneutta – suomalaisen ryijyn neljä vuosisataa esittelee ryijyn värikkäitä vaiheita 1700-luvulta tähän päivään. Laaja ja monipuolinen kokonaisuus näyttää ryijyn rikkauden; sen monet eri muodot, tekstuurit ja kuvioinnit ovat muuttuneet ajassa, palatakseen taas hieman uudistuneina ruokkimaan ryijyn elävää perinnettä.

Taidehallissa on esillä ryijyjä yli 300 vuoden ajalta. Noin 130 ryijyn kattaukseen sisältyy muun muassa 1700–1800-lukujen perinteisiä aiheita, kuten morsius- ja elämänpuuryijyjä, jugend-ryijyjä, 1960-luvun moderneja taideryijyjä ja uusia, materiaalisesti monimuotoisia ryijyjä aivan viime vuosilta.

Kaikki näyttelyn ryijyt kuuluvat Tuomas Sopasen kokoelmaan. Sopasen huikea, lähes 600 ryijyn kokoelma on Suomen suurin yksityinen ryijykokoelma – yli 20 vuotta kestänyttä keräilyharrastusta on ohjannut pyrkimys taltioida ryijyn monipuolista historiaa mahdollisimman kattavasti. Tästä poikkeuksellisesta aineistosta ovat Taidehallissa nähtävän kokonaisuuden kuratoineet Sopasen lisäksi taidehistorioitsija, filosofian tohtori Juha-Heikki Tihinen ja Taidehallin näyttelypäällikkö Eeva Holkeri.

Ryijy eri aikoina

Ryijyn historia alkaa noin vuodesta 800, jolloin viikingit alkoivat käyttää veneissään eläinten taljojen sijaan villaisia kudonnaisia. Viikinkien veneistä ryijyt levisivät rannikolle sängyn peitteiksi, ja 1500-luvulla ne olivatkin yleisiä niin linnoissa kuin tavallisten kansalaistenkin vuoteissa. Seinälle ryijyjä alettiin ripustaa vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Näyttelyssä nähdään useita 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella tehtyjä kansanomaisia ryijyjä, joita koristavat monesti geometriset muodot tai voimakkaan symboliset aiheet, kuten elämänpuut ja hääparit, joita kudottiin vihkitilaisuuksia varten tehtyihin ryijyihin onnea tuomaan. Lopputuloksessa näkyy myös kutojan kädenjälki; aina tekijä ei ilmeisestikään ollut tunnistanut kutomaansa kuviota, jolloin tulkinnat aiheista voivat olla hyvinkin muuttuneita. Samoihin aikoihin tehtiin myös säätyläisryijyjä, joissa voi havaita kansainvälisiä vaikutteita muista tekstiileistä, kuten itämaisista matoista.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa aikakauden nykytaiteilijat innostuivat tulkitsemaan kansanomaisia tekstiilejä uusilla tavoilla. Muutoksen taustalla oli halu luoda kokonaistaideteoksia ja sisustuksia, joista tunnetuin lienee Akseli Gallen-Kallelan Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn suunnittelema olohuoneen sisustus. Kansainvälistäkin huomiota herättänyt Liekki-ryijy on sittemmin muodostunut yhdeksi tunnetuimmista ryijymalleista.

Funktionalismin ja kubismin vaikutukset tulevat esiin 1930-luvun ryijyissä. Suomalaisen ryijytaiteen merkittävimpiin suunnittelijoihin kuuluva Impi Sotavalta tunnetaan lyhytnukkaisista ryijyistä, joiden kuvioinnissa on kaikuja geometriasta.

Suomalaisen modernin ryijytaiteen suurnimet ovat kaikki vahvasti edustettuina Sopasen kokoelmassa. Taidehallissa nähdäänkin Eva Brummerin, Uhra-Beata Simberg-Ehrströmin, Kirsti Ilvessalon ja Ritva Puotilan maalauksenkaltaisia valööriryijyjä sekä ryijymattoja usealta suunnittelijalta, muun muassa Timo Sarpanevalta.

Esillä on runsaasti myös modernin ryijyn jälkeisen ajan tuotantoa, joka paljastaa ryijyn leikkisyyden ja kokeilevuuden. Irma Kukkasjärven ryijyt ovat usein veistoksellisia, välillä konkreettisestikin kolmiulotteisia objekteja. Maija Lavonen on muokannut perinnettä yhdistämällä ryijyihin muun muassa akryylia. Materiaalinen monimuotoisuus leimaa myös Jonna Karangan ryijyä, mikä toimii myös hyvänä esimerkkinä nykytaiteen materiaalisen kirjon ja ryijyn kohtaamisesta.

Ainutlaatuisen ryijykokoelman kerännyt Tuomas Sopanen, FT, on toiminut kasvitieteen professorina Joensuun yliopistossa, erikoisalanaan kasvifysiologia ja -biotekniikka. Sopanen on tehnyt yhdessä Leena Willbergin kanssa kirjan Ryijy elää: suomalaisia ryijyjä 1778–2008. Nyt hän on eläkkeellä ja pitää luentoja ryijytaiteesta.

Taidehalli 7.11.2020 – 3.1.2021

Taidehalli avoinna:
Ti, to, pe 11–18
Ke 11–20
La-su 11–17
Ma suljettu

https://taidehalli.fi/